Löysin tämän yksilön, sphinx ligustrin, terassimme seinästä (3.7.). Wau! Perhonen oli hätkähdyttvän iso. Luulen, että kotelovaihe oli hiljattain jätetty taakse... Ensimmäisessä kuvassa siivet näyttävät vielä pieniltä. Upea tuo vaaleanpunainen ja musta raidoitus!
Siipien oikominen käynnissä...
Johan alkavat oieta...
On se vaan hieno ja iso!
Lopuksi syreenikiitäjä käänsi siipensä näin...
Tuntosarvetkin ovat päätä myöden...
Olo on aikas etuoikeutettu, kun on saanut moista harvinaisempaa luontoeläjää ja tapahtumasarjaa seurata näin läheltä! Jäpitin kirjan kanssa terassillamme reilut kolme tuntia, koska halusin nähdä sen avaavansa siipensä kokonaan, vaan mokoma pysyi viimeisen kuvan asennossa ja oli siinä vielä seuraavana aamunakin! Edelleenkin se oli ko. asennossa tulessamme iltapäivällä leikkikentältä... Illalla se oli sitten lentänyt teillensä. Olisiko se kuivatellut siipiänsä tms. ainakin näin pari pisaraa sen siivissä ja yhden pisaran tipahtavankin?!
Minä en tietenkään heti tunnistanut ko. perhosta, mutta mm. näillä linkeillä onnistuin tehtävässä :)