Lentokoneen ikkunanvieruspenkiltä oli hyvät mahdollisuudet seurata tulevaa. Alla levisi suuri ja loputon kaupunki - Los Angeles. Korkeuseroja, kukkuloita, pieniä vihreitä saarekkeita joiden keskellä oli taloja. Suurkaupungista huolimatta vihreää näkyi yllättävän paljon. Lähempänä LAXia näkyi savusumu oranssina ja kihisevät muurahaispesää muistuttavat autotiet kiinnittivät huomion. Lentokoneen rullatessa kiitorataa näkymä lähistön taloista oli kuitenkin kaunis vehreydessään.

Yönäkymä Los Angelesista: klik

Esikosketukseni liikenteeseen, autojen määrään ja vauhtiin nähden, oli kananlihalle vetävä kokemus. Rinnakkain oli 5-6 kaistaa samaansuuntaan, kaistat täynnä autoja (vrt. meillä pahin ruuhka-aika) ja nopeus oli sellainen 65 mph eli 105 km/h. Tosin täytyy todeta, että liikenne oli todella sujuvaa ohituksineen, jotka olivat enemmän pääsääntö kuin poikkeus.  Tulipa mieleeni biisin nimi "Highway to hell". Em. nimi on aika hyvä fiiliksen kuvaaja.  Autona meillä oli mukavasti kiihtyvä automaattivaihteinen impala varustettuna navigaattorilla.

- Miksi me (suomalaiset) haluamme edelleen ajaa vaihdekeppiautoilla?

Ensimmäisen yön nukuin Hollywoodin kaupunginosassa, Hollywood bulevardilla. Peiton alle pujahtaessa kadun äänet olivat selkeästi kuultavissa. Kadulta olisi ohuehkon ovemme taakse voinut tulla kuka vain, ovi oli siis suoraan portaiden yläpäässä, jonne noustiin ko. bulevardilta  avoimen portin kautta. Luxusta oli oma parveke upeine kukkaistutuksineen ja uima-allas sisäpihalla. 

Hollywood oli todellakin minun makuuni kokonaisuudessaan, siten kun sen voi turistina kokea. Ks. edellinen postaus.

Santa Monica, Beverly Hills, Venice Beach... niistä lisää seuraavaksi.